torstai 26. huhtikuuta 2012

Siitä se ajatus sitten lähti..


Ensimmäisenä postauksena haluan kertoa vähän enemmän itsestäni, rakkaasta harratuksestani ja siitä miten tähän ollaan tultu.

Muistan, kuinka pienenä tyttönä katselin kun äiti hääri keittiössä loihtien jos minkälaisia leivonnaisia ja lämpimäisiä. Innostukseni leivontaan yllätys yllätys peräisin juuri äidiltäni ja osaksi myös isoäidiltäni. Ollessani 10-vuotias leivoin ensimmäistä kertaa pullat alusta loppuun itse, josta lähtien keittiön järjestelmällinen valtaaminen alkoikin. Äitini opetti minulle paljon hyviä kikkoja ja sellaisia asioita, joita ei kirjoista voi lukea. 

Kakkuja aloin tekemään samoihin aikoihin, joita saikin suuren perheen vuoksi leipoa lähes joka kuukaudelle yhden. Ensimmäiset täytekakkuni olivat pääsääntöisesti perinteisiä pyöreitä kymmenen munan kermakakkuja mansikkasurvoksella ja kermavaahdolla, kermat heitettynä päälle (tai pursotettu todella vanhalla kokometallisella purstottimella, joka oli erittäin monimutkainen koota, sen vuoksi olen suurimman osan elämästäni inhonnut kerman pursotusta) ja erilaisia karkkeja päällä. Muistan, että haastavinta kakkujen teossa oli kakkupohjien leikkaaminen yhtäsuuriin osiin, niin ettei keskelle tule reikää.

Yläasteelle mentäessä kiinnostukseni leivontaan ja ruuanlaittoon kasvoi kotitaloustuntien alkaessa ja leivontapäiväkirjat täyttyivät ennätysvauhtia. Yläasteella mokkapalojen teko iskostui selkärankaan asti ja niitä tulikin tehtyä ihan kyllästymiseen asti. Minun ja kaksoissisareni Lauran rippijuhliin leivoin kaikki kakut, nämäkin peruskermakakkuja muistaakseni kinuskikuorrutteella ja valmiilla marsipaani ruusukoristeilla sekä muun muassa kestosuosikkini porkkanajuustokakun, jonka reseptin kuvineen paljastan myöhemmin. Kun yläasteen loppupuolella piti tehdä valinta opiskelupaikasta, olin jo suuntaamassa leipuri-kondiittorilinjalle, kun silloinen opinto-ohjaajani sanoi että koulumenestykseni on ollut sen verran hyvä, että ammattikoulussa kyllästyisin ja alkaisin tekemään lapsia! Tie siis vei lukion penkkiä kuluttamaan.

Lukion aikana, kun vielä asuin kotona, leipominen kuului arkeen hyvinkin tiiviisti, kun syöjiäkin oli tusinan verran. Lukion kolmannen alkaessa muutto omaan kotiin kahden sisaren kanssa oli ajankohtainen vanhempieni muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Tällöin leivontaharrastukseni joutui ajoittain tauolle tiukan opiskelijabudjetin vuoksi. Valmistuessani sisareni kanssa ylioppilaaksi, taas oli juhlat tiedossa! Tällöin tein ensimmäisen hyydytetyn juustokakkuni, joka oli muistaakseni Digestive-pohjalle tehty vadelmajuustokakku. Siitä alkoikin erilaisten makuyhdistelmien kokeileminen.

Lukion jälkeen hain opiskelemaan ammattikorkeakouluun laskentatointa liiketalouden linjalle. Jouduin käymään koulussa toisella paikkakunnalla, joten matkoihin meni päivittäin vähintään kaksi tuntia. Tämän lisäksi tein opiskelujen ohella kahta työtä, joten vapaa-ajan ongelmia ja aikaa leivonnalle ei silloin pahemmin ollut. Jokaiseen illanistujaiseen ja kissanristiäisiin oli kuitenkin aina pakko kokeilla jotain uutta kakkureseptiä.

Menimme mieheni kanssa naimisiin viime kesänä ja pidimme pienet häät perheen kesken. Tyhmyyttäni pyysin pitopalvelua tekemään hääkakun. Halusin kakusta kaksikerroksisen peruskermakakun lakkatäytteellä, minkä nyt ei luulisi olevan hirveän vaikea toteuttaa. Se oli kuitenkin virhe! Maku oli kyllä onneksi hyvä, mutta kun kakku tuotiin esille, meinasi itku tulla. Kermaa puuttui sieltä täältä ja tuntui ironiselta, että se kuka on tehnyt koko pienen ikänsä kakkuja, sai sellaisen hääkakun! Valitsemani pitopalvelu oli muutenkin pettymys kaikinpuolin ja opin kokemuksesta todella paljon (tietää esimerkiksi seuraavalla kerralla pyytää itsetehtyjä lihapullia, jos koskaan enää pitopalvelua tulee käytettyä).

 Turhautuneena ja hieman ehkä vihastuneenakin epäonnistuneesta hääkakusta (josta ei kehdannut pahemmin kuviakaan ottaa) suunnittelin ystävillemme syksymmällä järjestettyyn hääjuhlaan kokonaisen kakkubuffetin! Niihin kekkereihin  suunnittelin ja tein pääsääntöisesti kaikki itse pääruokaa lukuunottamatta, jonka teki Pitopalvelu-kotileipomo K. Harmanen Simpeleeltä. Tällä kertaa osasin onnekseni valita erittäin hyvän pitopalvelun ja olin heidän palveluun äärimmäisen tyytyväinen! Apuna häärivät myös rakkaat sisko Laura ja pikkuserkku Anne (hän on myös taitava kakuntekijä, jolta olen saanut monta hyödyllistä vinkkiä ja hyviä ideoita) sekä appivanhemmat, mieheni sisko ja hänen poikansa.




Kakkubuffet koostui kuudesta eri kakkulaadusta ja niitä tehtiin yhteensä 14 kappaletta: neljä porkkanajuustokakkua, kaksi suklaamoussekakkua, kaksi puolukkasacherkakkua, kaksi mustikkakinuskijuustokakkua, kaksi vadelmavalkosuklaajuustokakkua ja kaksi karviaisvaniljajuustokakkua pähkinäisellä pohjalla. Lisäksi tein lusikkaleipiä mansikka- ja appelsiinitäytteellä.


Niin kuin kuvista näkyy koristelimme kakut valkoisilla ruusuilla. Jälkikäteen mietin että koristeluihin olisi voinut panostaa hieman enemmän, mutta toisaalta ne olivat tilanteeseen sopivia ja juhlallisia.


Tässä vielä kuva alkuruokapöydästä.

 
Viimeisen vuoden aikana innostus kakkuihin ja niiden koristeluun on kasvanut ja olen viettänyt monta monta tuntia tutkien netistä erilaisia koristelutekniikoita, ideoita ja uusia ohjeita. Suosikkiblogini on Kinuskikissa, josta löytyy mahdottoman paljon vinkkejä joka lähtöön, hänen uusi kirjansakin on jo varauksessa ja osotan innolla sen saapumista! Nyt lähiaikoina olen innostunut erilaisista muotokakuista, joita olen myös tilauksesta ystävilleni tehnyt. Olen löytänyt itsestäni pienen kuvanveistäjän ja sitä mukaa innostunut enemmän ja enemmän täytekakkujen teosta, vaikka ne ovatkin huomattavasti työläämpiä, mutta myös palkitsevampia kuin hyydytetyt juustokakut.

Tähän ollaan siis tultu! Ystävien innoittamana ja rohkaisemana päätin perustaa tämän blogin, jota aion ja lupaan päivittää mahdollisimman usein. Luvassa on uusia kakkukokeiluja, vanhoja kestosuosikkeja ja muita makeita ja suolaisia leipomuksia kuvin ja reseptein. Näin minun ei tarvitse enää jokaiselle erikseen kertoa mitä mihinkin kakkuun laitoin..


1 kommentti: