tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vanhanajan ruisleipä


No miepä menin ja hurahin tähä leivän tekkoo!
Eikä ole mikään ihme kun taitaa tuo hyve kulkea suvussa muutenkin.

Muistan lapsuudestani erään jouluaaton aaton, kun isäni vatkasi ruisleivän raskia omalta äidiltään perityssä tiinussa katajasta tehdyllä vempaimella tai oikeastaan jonkin sortin vatkaimella.

Vielä paremmin muistan sen kun jouluaattoaamuna huumaava ruisleivän tuoksu leijaili leivinuunista koko taloon!

Voisiko parempaa tapaa herätä ollakkaan!

Näin aikuisiällä päätin sitten, että perinteen on jatkuttava ja nyt sitä ollaan oltu näpit ruisleipätaikinassa jo jokusen kerran! 


Kyseisen ruisleivän juuren olen tehnyt hapanjuuri-ohjeella, jonka löydät täältä.

Jos hapanjuuri ja leivän tekoprosessi on onnistunut hyvin, raski kohoaa ja kuplii itsestään hyvin, eikä taikinaan tarvitse lisätä hiivaa ollenkaan. Itse en yllättäen saanut juurtani onnistumaan niin etteikö hiivaa olisi tarvittu.

Ruisleivän juuren voi tehdä myös valmiista ruisleivästä (sellaisesta, johon on käytetty hapanjuuritekniikkaa) eli ostat kaupasta/lähileipomosta hiivattoman ruisleivän, leikkaat siitä kolme viipaletta ja lisäät joukkoon litran lämmintä vettä ja 600 g täysjyväruisjauhoja. Sitten annat juuren seistä 12-15 tuntia lämpimässä vedottomassa paikassa, kuten esimerkiksi jääkaapin yläpuolella olevassa kaapissa, ja sekoittelet juurta silloin tällöin kohotuksen aikana, jotta se saa happea ja juuri happanee paremmin.

Itselläni oli tarkoitus tehdä vielä toinen juuri vielä tällä tekniikalla ja meinasin käyttää siihen tämän kylän parasta ruisleipää eli Kotileipomo Elman hiivatonta ruisleipää, nam!

Alla olevan ohjeen löysin kotikokki.net -sivustolta ja mielestäni se on todella selkeä ja helppolukuinen myös sellaiselle, kuka ei ole ruisleivän tekoon ennen perehtynyt.

Ohje:

Raski:

1 dl hapanjuurta





8 dl 40 asteista vettä

6 dl täysjyvä ruisjauhoja






 Leipätaikina:









3 dl 40 asteista vettä

n. 15 dl ruisjauhoja (itse käytin samoja jauhoja kuin raskissa)

1 ½ rkl ruususuolaa
20 g tuorehiivaa


Raski:

Sekoita raskin ainekset keskenään ja vispaa se ilmavaksi velliksi.
Peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan 14 tunniksi tekeytymään.
Sekoittele raskia välillä rivakasti.
Ota raskia 1 dl talteen seuraavaa leipomiskertaa varten, voit lisätä siihen jauhoa, että tulee kovahko taikinapala.
Laita juuri pakastimeen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa.

Leipätaikina:

Sekoita raskiin suola, vesi ja jauhot vähitellen ja hyvin vaivaten.
Jos raski ei ole hyvin käynyt, voit tässä vaiheessa lisätä mukaan hiivan.
Kumoa taikina työpöydälle ja jatka alustusta siinä, kunnes taikina on sopivan kiinteää mutta pehmeää.
Laita taikina takaisin kulhoon ja tee kämmensyrjällä risti taikinan pintaan.
Peitä liinalla ja anna nousta kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
Kun risti on hävinnyt voi leipominen alkaa.
Leivo kaksi limppua työpöydällä pyöritellen.
Laita ne pellille kohoamaan, jauhota pinta ja peitä liinalla.
Nostatusaika on vähintään tunti, lämmin vedoton paikka on paras ja kunnon nostatus on tärkeää, ettei leivät repeile paiston aikana.
Laita leivät 250 asteiseen uuniin , jossa on pohjalla pikku kupillinen kiehuvaa vettä kosteuden lisäämiseksi. Laske lämpö 180 asteeseen ja paista 1 tunti. Laske lämpö nyt 150 asteeseen ja anna paistua vielä 15-30 min.
Leipä on kypsä, kun kumisee pohjaan rystysillä kopauttaen.


Muistappa myös se, että juuri kehittyy joka kerta kun käytät sitä ruisleivän tekoon, mikä tarkoittaa myös kehitystä maussa ja hapanjuuren toiminnassa!



Sitten vaan voita päälle ja nauttimaan!


Itsetehty tuore ruisleipä on mainio vieminen esimerkiksi kyläpaikkaan tai ihan muuten vaan naapurille naapurisopua ylläpitämään ;)


4 kommenttia:

  1. Kannattaa kokeilla..tosi hyvää!!!

    VastaaPoista
  2. Se, että taikinajuureen lisätään valmiita leipäsiivuja, ei vaikuta yhtään mitään. Yhä elää taikauskoinen käsitys, että leivässä olisi elävää hiivaa, joka käynnistää taikinan kohoamisen, mutta tosiasiassa kohoaminen tapahtuu vain jauhon, veden ja ilmasta tarttuvan villihiivan avulla. Paistetussa leivässä ollut hiiva kun on kuollut kuumuuteen jo paistovaiheessa.

    VastaaPoista
  3. Sinun ruislimppu /leipä näyttää olevan hieman raaka sisältä. Miksi näin. Minun ruis limpussa on enemmän pieniä reikiä myös leivän pohja kuoren lähellä. Toki tekijöitä on moneen lähtöön mutta kuvan perusteella leipäsi ei ole kevyt tai koputtaessa pohjaan kuuluu ontto ääni. Teen aina elävään ruisjuureen mutta tänään ajattelin kokeilla valmistaa hiivaa käyttäen ja jätän pois ruisjuuren.

    VastaaPoista
  4. leivän lisääminen esitaikinaan,raskiin tai taikinaan antaa ainostaan ehkä pientä lisä makua.toinen erikoinen ohjeissa näkee että pitää laittaa lämpimään veteen tai nesteeseen? tämä on virheellinen tieto ja 40 astetta on kyllä liian kuumaa jopa elävän juureen lisätty neste?? Minä teen aina huoneen lämpöiseen nesteeseen ja kylmäänkin voi tehdä siinä menee vain enemmän aikaa. en ikinä ole ymmärtänyt tätä virheellistä opetusta lämmitä vesi/neste ja lisää sitten hiiva tai juuri ?? Ei ihme että saa kiinteitä ja raskaan näköisiä leipiä. minun leipäni ovat kevyitä ja kuohkeita. Leipä tulee valmistaa mielummin hitaasti ja aikaa vievästi. Teen kaikki leivät kotona ja en ole leipää liiemmin kaupasta ostanut. Minun mottoni on että sekaleivät ja vehnäleivät että painaessani sormilla taikinan yhteen niin sen tulee palautua ennalleen(eli kohoaa ylös) . Ruis leivässä minun mottoni on että leivän tulee olla kevyt ja leikatessa kuohkea ja täynnä pieniä reikiä siellä täällä ja kuoren oltava rapea mutta ei paksu. ruisleipä syntyy parempi löysästä taikinasta kuin kovasta taikinasta. Kotiuunissa kannattaa yrittää matkia leivin tai arinauuniaa ja lämpöä kannattaa hiljalleen laskea paiston aikana.

    VastaaPoista